Superäiti lenkkeilee aamukuudelta
09.06.2010
Bloggaaja Liisa Saarinen tekee havaintoja päivittäisillä vaunulenkeillä ja yrittää löytää mahdollisuuksia liikuntaan kodista ja kodin läheltä. Liisa on siviiliammatiltaan Sportin toimitussihteeri ja koulutukseltaan liikunnanopettaja.
Superäiti lenkkeilee aamukuudelta
Tapasin eilen leikkipuistossa kahden erittäin pienen lapsen äidin, joka käy juoksemassa joka aamu. Kun lapsia oli vain yksi, hän saattoi pinkaista lenkille jo ennen kello viittä. Nykyisin kuuden maissa.
Tämä äiti vaikutti tasapainoiselta sekä henkisesti että fyysisesti. Ei siis lainkaan tuntunut siltä, että urheilu olisi hänelle pakkomielle tai esimerkiksi sairaanloinen painonsäätelykonsti. Oli pakko kysyä, mikä saa ihmisen vaihtamaan peiton alla loikoilun treeniin käsittämättömän varhain?
Hän myönsi, että herääminen on joskus vaikeaa, mutta kun pääsee ovesta ulos lenkkarit jalassa, fiilis muuttuu välittömästi eikä paluuta enää ole. Hän kannusti kokeilemaan: kun sinnittelee pari aamua, ja saa palkinnoksi hyvän olon ja mahtavan startin päivään, kokeilusta tulee tapa, josta ei enää halua luopua.
Tänään nousin tavoistani poiketen jo kuudelta. Mies on työmatkalla, joten en olisi voinut jättää lasta yksin nukkumaan ja lähteä lenkille. Yritin kuitenkin mielikuvaharjoitella lenkkareiden pukemista jalkaan. Kävin myös pihalla nuuhkimassa raikasta aamuilmaa. Harkitsin hetken joogavideota, mutta loppujen lopuksi sänky tuntui kaikkein houkuttelevimmalta paikalta ja pujahdin takaisin peiton alle. Suljin silmäni täydellisen tyytyväisenä. Yksikään lepoon ja nukkumiseen käytetty hetki ei ole hukkaan heitettyä aikaa.
Mutta palataan vielä superäitiin. Kävi ilmi, että lenkkeily kuului hänen aamurutiineihinsa jo lukioiässä eli kauan ennen lasten syntymää. Uskoisin, että juuri se ratkaisee: eläköön vanhat pinttyneet tavat! Väittäisin, että aamutreenirutiinin aloittaminen on älyttömän vaikeaa, vaikka ei olisi perhettä ja vaikka esimerkiksi työvuorot suosisivat varhain liikkumista. Saati sitten siinä elämäntilanteessa, kun hoitaa pieniä yöisin heräileviä lapsia kotona ja kun omaa aikaa on vain lasten mentyä nukkumaan eli myöhäisillasta. En silti väitä, etteikö se olisi mahdollista. Me äidit pystymme ihmetekoihin joka päivä.
Jos nyt tätä lukiessasi suunnittelet perheen perustamista tai olet jo raskaana, nyt on otollinen hetki luoda liikuntarutiinit tai löytää lajit, joista voi pitää kiinni myös lapsen synnyttyä. Esimerkiksi jumppa liikuntakeskuksessa töiden jälkeen ei ole ihanteellinen rutiini, koska se katkeaa varmasti mammalomalla. Tietysti parhaiten toimivat lajit, joita voi harrastaa kotona tai suoraan kotiovelta.
Tiedän ainakin äidin, joka tekee viiden tiibetiläisen liikkeen sarjan aamuisin. Äidin, jolla on spinningpyörä kotona käytössä päivittäin. Ja äidin, joka heiluttaa girya-kuulaa terassillaan. Sekä yhden, joka tekee vatsalihassulkeiset lapsen päiväunien aikaan – mutta se vaikuttaa kieltämättä jo melko häiriintyneeltä käyttäytymiseltä…
6 Kommenttia juttuun “Superäiti lenkkeilee aamukuudelta”
Jätä kommentti
-
Sportin Satavarma
-
Karppaaminen voi vahingoittaa suolistoa
-
Äänestä paras juttu!
-
Äänestä Suomen paras Sporttiporukka?
-
Sisulla helteessä
-
Uusin lehti
-
Mistä shoppaat ihania urheiluvermeitä?
-
Superäiti lenkkeilee aamukuudelta
-
Kasvikset on perseestä
-
Sportin satavarma
Gitch
09. Jun, 2010
Minun liikuntarutiineihini kuuluu jumppa liikuntakeskuksessa. Tätä rutiinia ei tarvinut mammalomalla katkaista, koska liikuntakeskuksessani järjestettiin aamupäivisin vauvajumppaa. Vauvajumppa rytmitti ja piristi päivää. Myöhemmin siirryimme taaperojumppaan, jossa myös lapsi liikkui enemmän. Jumppailu työpäivän päälle jatkuu ja on edelleen mahdollista liikuntakeskuksen lapsiparkin ansiosta. Minusta on hienoa, että pienten lapsien äidit otetaan näin hyvin huomioon ja meidän ei tarvitse muuttaa liikuntatottumuksiamme.
Muistan keskustelleeni erään liikuntakeskuksen asiakkaan kanssa vauvajumpan jälkeen tästä superäiti asiasta. Hän oletti että ympäristön ulkonäköpaineet ovat niin kovia, että vauvojen äitejenkin pitää raahautua vauvojen kanssa jumpaan ne täyttääkseen. Yritin hänelle selittää, että jumppailu on elämäntapa ja ihan mielellämme täällä ollaan. Vauvajumpparyhmän muut äidit olivat samaa mieltä. En tiedä miten hyvin tätä ymmärretään että liikkuminen on omaehtoista. Tuntuu että on jotenkin yleisesti odotetaan vauvojen äitejen olevan väsyneitä ja liikunnallisesti passiivisia. Onko se ihmeellistä, että vauvojen äidit kuntoilee?
Report this comment
Anna
10. Jun, 2010
Tuo viideltä herääminen kyllä kuulostaa jo turhan friikiltä. Tai sitten hänellä lenkki tuottaa ihan erityiset endorfiinisatsit. Niin sen täytyy olla.
Ylipäätään nostan kesähattuani kaikille äippäihmisille, jotka jaksavat ja ehtivät pitää kiinni liikkarutiineistaan (vaikka pääsisivätkin ylös vasta vähän myöhemmin aamulla). Olen jo muutaman kerran bongannut nuoren ja simpsakan äidin lenkkeilemässä kaksosten kanssa. Kolmikko vetää tajutonta vauhtia äidin trikoocaprit suihkien. Ja jostain syystä äiskällä on aina suu hymyssä. Samaan kun kykenisi itsekin, huokaus…
Report this comment
Liisa
10. Jun, 2010
Hyvä Gitch! Olet sukeltanut sujuvaan liikuntaputkeen ja luonut toimivan jatkumon: oma jumppa, vauvajumppa, taaperojumppa, lapsiparkki + oma jumppa…
Osuit naulan kantaan siinä, että vauvajumpassa ei todellakaan käydä ulkonäköpaineiden takia. En ole koskaan kokenut missään jumpassa oloa yhtä vapaaksi ulkonäköpaineista kuin vauvajumpparyhmässä: siellä mentiin olohousuissa ja puklut olkapäillä. Ohjaaja vielä kehotti pitämään tisseistä kiinni, jos hölskyy liikaa. Olisipa takapuolestakin voinut pitää, mutta kädet loppuivat kesken.
Report this comment
Skyte
11. Jun, 2010
No ei minusta toisaalta kuulosta friikiltä, että rutistaa muutamat vatsat lapsen unostellessa. Fiksumpaa on löytää väli oman kehon hyvinvoinnista ylläpitämiseen siten, että aikaa ei joudu ottamaan pois lapselta. Pysyy myös kunnossa ja jaksaa paremmin.
Report this comment
Lallo
26. Jul, 2011
Mul ois paljon monnentoitavaa näihin kaikkiin, mut on nyt pakko lähtee lenkille
niin kirjoitan nopsaa. Olen YH eikä ketään joka hoitais mun lapseni ku minä jos haluun treenata. Aloitin silti 4v synnytykseen jälkeen treenaa 6-10 kertaa viikossa, salitreenit n.4-6 ja aeroobista 2-6. Eikä siin oo mitään “friikkistä” ollenkaan. Tykkään siitä ja saan siitä voimaa enkä keksin mitään tyhmiä tekosyitä että “mulla on lapsi”. JA näytänkin hyvältä nyt sen ansioista että olen liikkunnu, mut ei se ilmatteeks tuu. Mut halusin vaan sanoa että kaikkeen pystyy jos haluu
Tsemppiä kaikille. Se on vaan näin että liikkumalla jaksaa paremmin
<3
Report this comment
Lallo
26. Jul, 2011
Lisäys vaan Teille jotka haluu liikkua mut luulee että se ei oo mahdollista pienokaisen kaa.
Voit treenata kuntosalilla, käydä sauvakävelyllä, teet helposti sekä sisä- että pihatöitä, ym
- ostakaa käsipainot kotiin. Ku lapsi on pieni voit käyttää lapsen painona. Voit treenata koko kropan lihakset kotona ja helposti ja voit saada tuloksia….
- hankkikaa kantorepun. Sellanen missä lapsi on vatsan puolel ku se on pieni ja selän puolel ku se kasvaa. Jos pidät lapsen sillee sylissä niin voit tehdä MITÄ VAAN mihin tarvitset mol. kädet
- ja vaunulla VOI käydä sekä kävely että juoksulenkillä ja VAIKKA ois talvi ja lunta! Et tarvitse mitään hienoja kalliita juoksurattaita, me ollaan ihan hyvin pärjätty tavallisella. Ja työntämällä rattaat samalla ku juokset niin tulee lisäävastusta. Miettikää…ihan ilmatteex
Toivottavasti joku sai tästä jotain reppuun
Report this comment