Vauva reppuun ja rasteille

19.08.2010

Bloggaaja Liisa Saarinen tekee havaintoja päivittäisillä vaunulenkeillä ja yrittää löytää mahdollisuuksia liikuntaan kodista ja kodin läheltä. Liisa on siviiliammatiltaan Sportin toimitussihteeri ja koulutukseltaan liikunnanopettaja.

Vauva reppuun ja rasteille

Osallistuin elämäni ensimmäistä kertaa iltarasteille. Monta kertaa on pitänyt mennä, mutta vasta nyt tuli mentyä, kun tapahtuma järjestettiin puolentoista kilsan päässä kotoa ja sain houkuteltua kaverin mukaan.

Lähtöalueella hyöri karttojensa kanssa sekalaista porukkaa. Oli paljon suunnistusseuran asuihin sonnustautuneita eksperttejä hikipannat päässä, mutta myös meitä jumppavaatteisiin pukeutuneita “taviksia” ja yllätys yllätys (ainakin minulle) baby björn -porukkaa eli vanhempia vauva rintarepussa! Yksi isä oli selvästi antanut puolisolle vapaa-illan ja vitoi metsässä lapsi repussa keikkuen. Myös toisessa tiimissä rintareppu oli uskottu isälle, sillä perheen äiti näytti olevan aika viimeisillään raskaana, mutta reippaana menossa mukana. Iltarasteilla porhalsi myös melko paljon alakouluikäisiä lapsia vanhempiensa kanssa.

Kiersimme ystäväni kanssa kolmen kilsan radan kauniista kesäillasta nauttien. Rastit löydettiin, mutta kiirettä ei pidetty. Meillä suunnistusreissu oli tällä kertaa äitien omaa aikaa, mutta ehkäpä parin vuoden päästä voisi kokeilla taaperosuunnistusta vaikka 1,5 kilsan radalla.

Jos olet empinyt iltarasteille menoa, niin puskii vaan! Minullakin edellisestä suunnistuskerrasta oli kulunut noin 15 vuotta, en muistanut läheskään kaikkia karttamerkkejä enkä omista kompassia. Silti radalla tuli koettua löytämisen ja onnistumisen iloa, nähtyä kaunista luontoa, nuuhkittua metsän jo hieman syksyisiä tuoksuja ja nautittua hyvästä seurasta. Jotkut seurat järkkäävät iltarasteja vielä lokakuussakin, joten tänä syksynä ehtii mukaan!

PS. Kivasta kokemuksesta innostuneena katselin jo vähän kompasseja iltarastien maalialueen myyntikojulla. Hintaerot ovat aikamoiset. Suunnon halvin malli maksoi parikymppiä, mutta hintahaitari venyi muistaakseni 80 euroon saakka. Myyjä näytti mistä ero johtuu: kun kompassia kääntelee, kalliin mallin pohjoisneula asettuu järkähtämättä osoittamaan suuntaa. Halvan mallin neula ei meinaa asettua millään vaan väpäjää levottomana. No, meikäläisen käytöön se kelpaisi ihan mainiosti.

Avainsanat: Helsingin suunnistajat, iltarastit, Liisa Saarinen, Suunnistus, Vaunulenkki