Äiti unohtui

01.09.2010

Bloggaaja Liisa Saarinen tekee havaintoja päivittäisillä vaunulenkeillä ja yrittää löytää mahdollisuuksia liikuntaan kodista ja kodin läheltä. Liisa on siviiliammatiltaan Sportin toimitussihteeri ja koulutukseltaan liikunnanopettaja.

Äiti unohtui

Juuri nyt syyskuun alussa kaikki ihanat ja innostavat harrastukset alkavat taas. Vauvojen ja lasten harrastusryhmiin on käsittääkseni ihan hirvittävä tunku, joten buukkasin oman pienokaisen muskariin ja kuvataidekoulun värikylpyyn jo toukokuussa. Elokuussa sain hankittua vielä paikan liikunnalliseen perhepeuhu-kerhoon, vaikkei lapsi osaa vielä kävellä…

Nyt lapsen harrastuskalenteri on kiinnitetty jääkaapin oveen ja koristeltu syksyisin piirroksin. Kun kalenteriin lisää edellämainittujen maksullisten harrastusten lisäksi oman alueen leikkipuiston järjestämät aktiviteetit, kuten temppurata koulun salissa ja taaperokahvila eli lasten leikki- ja äitien jouruiluhetken, niin vain maanantai jää luppopäiväksi (siihenkin olisi ollut tarjolla uintia, mutta sain pidettyä jonkun tolkun tässä innostuksenpuuskassa).

Sitten yhtäkkiä havahduin siihen tosiasiaan, ettei itsellä ole yhtään harrastusta koko syksylle! Yritin ilmoittautua työväenopiston hathajoogaan lähikoululle, mutta mahduin vain varasijalle, sillä ilmoittautuminen oli alkanut edellisenä päivänä. Harmitti niin, että pillahdin puhelun jälkeen itkuun. Jooga olisi ollut maanantaisin myöhään illalla, joten lapsenhoito-, aikataulu tai logistiikkaongelmia ei olisi ollut. Paikallisen naisvoimisteluseuran jumppatarjonta taas ei oikein innostanut ja lukukausimaksu (120 e) tuntui kohtuuttoman kalliilta (tosin lapsen värikylpyharrastus maksaa 140 e). Parhaat voimisteluseuran tunnit näyttivät olevan viikonloppuisin ja kokemuksesta tiedän, että viikonloput eivät ainkaan meillä ole otollista aikaa äidin omille harrastuksille vaan perheen yhteisille menoille.

Voi kumpa joku olisi varannut minullekin harrastukset ajoissa, ripotellut ne sopiviin kellonaikoihin pitkin viikkoa ja huolehtisi käytännön asioista: pakkaisi repun ja kuljettaisi paikan päälle, rytmittäisi ruokailut ja levot niin, että jaksaisin virkeänä harrastaa – ja tietysti kannustaisi.

Avainsanat: Hathajooga, Liisa Saarinen, Naisvoimistelu, Perhepeuhu-kerho, Vaunulenkki