Marco Bjuströmin verkkaviikko

31.01.2011

Tanssinopettaja Marco Bjurström on tarkka aamurutiineistaan.

Litra vettä ja suihkuun

Maanantai

Viikko alkaa tanssituntien valmis­telulla. Käytännössä se tarkoit­taa, että ope panee ”tanssimekon” eli treenivaatteet päälle ja painuu saliin suunnit­telemaan. Vaihdan tuntisarjoja noin kolmen viikon välein, ja koska ryhmiä on aika monta, uutta pitää luoda koko ajan. Jos odottaisin inspiraation mystistä muusaa saapuvaksi, ei tanssikoreografioita kovin usein syntyisi. Siksi tanssisaliin pitää vain mennä ja aloittaa jostain. Välillä lähtökohta on pedagoginen, eli valitsen tietyn tahtilajin tai tyylisuunnan, jonka avulla opetan tiettyjä asioita. Välillä taas opetussarjat saavat alkunsa jostain tie­tystä biisistä, liikkeestä tai jopa unesta.

Vedän neljä tuntia putkeen. Viimeinen on edistyneiden tunti, jossa treenaamme teknisesti ja ilmaisullisesti vaativia juttuja, joten kun tunnit ovat ohi, on opettajakin suht kypsää kauraa…

Sekaan mahtuu myös kaksi Happy Hour -tuntia, joka on kuntorääkin ja tanssitun­nin yhdistelmä. Siitä on tullut meikäläisen tavaramerkki. Happy Hour sai alkunsa, kun aerobic-oppilaani halusivat jorata enemmän. On ihanaa helliä sekä kehoa että mieltä ja kokea urheilullisia ja taiteellisia elämyksiä samalla tunnilla.

Tiistai

Tiistaiaamuna kroppa yleensä kommentoi edellistä iltaa. Se on kiinnostavaa. Ei mi­nulla yleensä pahempia särkyjä ole, mutta riippuen siitä, mitä edellisiltana on tehty, jossain tuntuu; olen siis elossa!

Aamulla juon aina ensimmäiseksi litran vettä, ja sen jälkeen suihkuun. Noin puolen tunnin kuluttua on aamiaisen vuoro: omena, luomukapselit, gefilusmehua, kaksi viipa­letta täysjyväruisleipää ja pari juustosiivua. Tämä ei muutu. Aamiaisen yhteydessä luen Hesarin ja Kauppalehden. En koskaan katso televisiota aamuisin.

Tiistai hurahtaa ilman treeniä. Yleen­sä opetan maanantaisin, keskiviikkoisin, torstaisin ja lauantaisin. Tänään on vuorossa parin tunnin luento Loh­jalla nuorille opiskelijoille. Olen jo 20 vuoden ajan valmentanut ja innostanut yhdessä Ritva Enäkosken kanssa. Puhumme kohtaamisviestinnästä eli ihmisten välisestä kommunikaatiosta. Lohjalla vastassa on huikean hieno ryhmä ihmisiä, jotka elävät vahvasti ja sydämellään koko luennon ajan. Vaikka tässä työni osassa en heilukaan treenivaatteissa, pulssi nousee silti, ja luennon jälkeen on vähän saman­tyyppinen olo kuin tanssituntien jälkeen.

Iltapäivään mahtuu vielä Nelosen markki­nointivideon tekoa ja illalla Balanssi-studioi­den synttärijuhla, jossa saan ihailla muiden tanssia. Erityisesti Jukka Haapalaisen ja Sirpa Suutari-Jääskön rumba koskettaa syvältä, varsinkin kun koreografia on tehty ihailemani Lisa Nilssonin Försiktigt-kappa­leeseen.

Keskiviikko

Aamiaisen jälkeen lähden asiakaspalaveriin. Valmennus-ja juontokeikoille ei voi men­nä, ennen kuin on selvittänyt, mitä asiakas haluaa. Näitä palavereita on kalenterissa siellä täällä.

Tapaamisen jälkeen pääsen tanssikou­lulleni Step Upiin vetämään ihanaa Happy Hour 60+ -tuntia eli mummituntia. Kaikkien ryhmieni kanssa on hauskaa, mutta luulenpa, että tässä ryhmässä nauretaan eniten. Kun elämässään on saanut porskuttaa jo 60 vuotta, itselleen nauramisen taito on jo enemmän sääntö kuin poikkeus. Tälläkin tunnilla paiskimme ihan kunnolla töitä ja hiki tulee, mutta olen minä vähän hellempi kuin muille ryhmille.

Tunnin jälkeen vaihdan päälle kuivat treenivaatteet ja nautin lounaan kasvisbaa­rissa. Syön lähes mitä tahansa, mutta ennen illan tunteja on kasvisbaarin monipuolinen lounas ihannevaihtoehto. Ravitsevaa ja mau­kasta, muttei liian raskasta. Opetuskausina täytyy pitää huolta siitä, että syön tarpeek­si, kun taas lomakausina pärjäisin vähän vähemmälläkin.

Ennen illan tanssimaratonia ehdin vielä Step Upin sisäiseen palaveriin. Suunnitte­lemme tulevaa ja pohdimme arjen rutiineja. Tänään päätämme ensi kesän oppilasmusi­kaalimme Greasen äänitekniikkaratkaisuista.

Illalla pidän kolme tanssituntia, ja illan kruunaa Power Stretch. Ilman Power Stretchiä en olisi opetuskunnossa. Se on tunneistani kehonhuollollisesti tärkein sekä minulle että monille oppilaistani. Ihanaa ”sweet pain” -hikeä alusta loppuun.

Torstai

Aamulla lähden liikkeelle kohti Kirkkonum­men Långvikia. Siellä kuvataan Voin hyvin -dvd-sarjaa, jonka pitäisi valmistua kevää­seen mennessä. Tapaan sarjassa ihmisiä, joil­ta olen saanut paljon oppia ja oivalluksia, ja yritän parhaani mukaan panna opit kiertoon. Mukana tietysti Ritva, ja muun muassa lää­käri Veli-Pekka Valkonen ja fysioterapeutti-kehoguru Jarmo Ahonen.

Jottei aika kävisi pitkäksi, jatkan kuvausten jälkeen Step Upin Espoon-koululle opet­tamaan: 17–18 Happy Hour 40+, 18–19 Happy Hour 20+, 19–20.30 Broadway-alkeet ja illan lopuksi 20.30–21.30 Power Stretch. Kaiken tämän jälkeen ihanasti uupunut ruho kotiin, ruokaa masuun ja unten maille.

Työni vuoksi syömisrytmini on monen mielestä hyvin kummallinen, sillä syön illallista vasta yhdeltätoista. Päivän aher­rusten jälkeen on ihanaa istua hyvän ruoan kanssa tv:n ääressä ja katsella kovalevyltä lempiohjelmiani. Seuraan enimmäkseen draamasarjoja, kuten 24:ää, Mentalistia, Greyn anatomiaa ja Täydellisiä naisia. Aivoni ja kehoni rentoutuvat näiden parissa loista­vasti.

Perjantai

Perjantai on verkkareista vapaa päivä. Päi­vällä osallistun palaveriin, jossa valmistel­laan kevään uutta ohjelmaa Stagea. Palaveri on pitkä mutta antoisa. Stage on upouusi formaatti, ja on helppo arvata, että olen innoissani!

Olemme aloittaneet aivan alusta tuo­tantoyhtiön ja kanavan kanssa ja kehitelleet jotain, mitä maailmassa ei vielä ole. Pähki­nänkuoressa kyse on myönteisestä tosi-TV-sarjasta, jossa eri koulujen näytelmäkerhot kisaavat keskenään huippuvalmentajien johdolla. Päämääränä on nuorten oma musikaali, jonka minä sitten tuotan Peacock-teatteriin ensi elokuussa.

Illalla vietämme hauskaa ja tunteikas­ta karonkkaa minun ja Marko Keräsen aikuiskisaryhmien kanssa. Ilta ei veny kovin myöhään, sillä seuraavana päivänähän on treenit.

Lauantai

Treenaan kahta kisaryhmää. Molemmat kestävät kaksi tuntia, ja tanssilajina on performing arts, eli voimme tehdä lähes mitä vain maan ja taivaan välillä. Ja teemme­kin. Jokaisen ryhmän kisateokset ovat suuria salaisuuksia kilpailuihin saakka, joten suuni on sinetöi­ty… Meidän tähtäimessämme ovat ensi kevään SM-kisat ja elokuinen Vuokatti Dance Festival. Kisaryhmien treenaaminen on hauskaa vaihtelua perus­opetukseen, mutta kyllä siinäkin hiki tulee.

Illalla pidän vielä parin tunnin valmen­nuksen, ja loppuilta sujuukin reporankana kotisohvalla.

Sunnuntai

Dance-päivä! Päiväkävelemme tuomarikolle­ga Merja Satulehdon kanssa Ursulaan Kai­vopuistoon ja sitten studiolle. Merja ja minä olemme tunteneet toisemme jo parinkym­menen vuoden ajan. Olemme olleet tois­temme tukena ja keskustelukumppaneina niin ammatillisissa kuin privaattielämänkin kiekuroissa monen monituista kertaa.

Vaikkei meillä verkkareita lähetyksessä olekaan, niin tuomarinkin syke nousee ja tunteet vellovat nuoria taitureita ihaillessa. Olen Dancesta erityisen ylpeä siksi, että olemme ohjelmassa voineet näyttää koko Suomelle, miten korkeatasoisia tanssijoita ja koreografeja tämä maa on kasvattanut. Suomalaisten ei tarvitse pyydellä olemassa­oloaan anteeksi edes isojen maiden rinnalla, ja väitänpä, että jos taidot suhteutetaan väkilukuun, olemme tämän planeetan kovin tanssikansa!

Onneksi kaikki viikkoni eivät ole näin täynnä tohinaa, vaan sekaan mahtuu lomaviikkoja, vapaapäiviä ja joutoaikaakin. Minulle sopii se, että elämänrytmi vaihtelee, kunhan muistan puhaltaa pelin poikki aika ajoin. Hetket ystävien ja sukulaisten kanssa ovat välillä harvassa, mutta sitäkin tärkeämpiä.

Elän etuoikeutettua elämää, kun saan viettää verkkaviikkoa lähes joka viikko. On huippua, että fyysisen kunnon hoito ja unelma­työn tekeminen onnis­tuvat samaan aikaan.

Teksti Marco Bjuströn Kuvitus Anu Nieminen

Avainsanat: Marco Bjuström, Verkkaviikko