Vain vähän hiiltä, kiitos

05.05.2011

Kotimaisia peru­noita ja juureksia voi syödä kevein mielin: niiden hiilijalanjälki on melko pieni.

Elintarvikkeisiin on alkanut ilmestyä hiilijalanjälkimerk­kejä. Ne kertovat, kuinka paljon kasvihuonekaasuja tuotteen elinkaaren aikana syntyy.

Ensimmäisenä hiilijalanjälki­merkin elintarvikkeisiin toi Raisio vuonna 2008. Nyt Fazer on liit­tynyt samaan seuraan. Kaikkien tuntema Ruispuikula on saanut kylkeensä hiilikukan.

Hiilijalanjälkimerkintä etsii yhä lopullista muotoaan, sillä asias­ta ei ole vielä olemassa yhteisiä. Tämän takia meillä Suomessa on käytössä kaksi erinäköistä merk­kiä. MTT:n vanhemman tutkijan Juha-Matti Katajajuuren mu­kaan sekava tilanne ja erilaiset merkintätavat johtuvat siitä, että hiilijalanjäljestä on tehty monia erilaisia tutkimuksia ja hieman eri menetelmin.

– Hiilijalanjäljelle pitäisi saada yksi yhteinen merkki, jotta kulut­tajat pystyisivät kunnolla vertaile­maan lukuja ja arvoja keskenään sekä tekemään niiden perusteella valintoja. Tällä hetkellä merkit palvelevat enemmän yrityksiä. Ne luovat myönteistä mainetta ja osoittavat kuluttajille, että yritys välittää tuotteidensa ympäristö­vaikutuksista.

Vähähiilisen ruoan valitsemi­nen, ruokavalion koostaminen kausituotteista ja biojätteen mi­nimoiminen pitävät hiilijalanjäljen pienenä.

Teksti Pauliin Ranta Kuva Lehtikuva

Avainsanat: Hiilijalanjälki, hiilijalanjälkimerkki, Hiilikukka, Juha-Matti Katajajuuri, Kasvihuonekaasu, voima-aine