Nasima Razmyarin verkkaviikko

17.06.2011

Saisiko olla salsaa?

Suunnittelija Nasima Razmyar shoppaili Oslossa ja nukahti illalla äidin viereen. Tanssi tuntuu päästä varpaisiin asti ja on vielä kaiken lisäksi hauskaa.

Maanantai

Aamuni alkaa tuorepuristetulla greippimehulla; se on salainen aseeni flunssia vastaan! Olen tehnyt mehun valmiiksi illalla, koska aamuisin minua laiskottaa kuoria hedelmiä. Syön moniviljapuuroa hunajan kanssa ja paahtoleipää, jonka päälle panen monta siivua juustoa. Lisäksi otan vitamiineja purkista.

Aamulla muistutan itseäni, että huolehdin jaksa­misestani kiireenkin keskellä. Kävelen kymmenen minuutin matkan bussipysäkille, niin kuin joka aamu, ja saan samalla raitista ilmaa.

Olen töissä Monika-naisten liitossa, joka on etni­siin ryhmiin kuuluvien naisjärjestöjen kattojärjestö. Autamme maahanmuuttajanaisia pääsemään sisälle suomalaiseen yhteiskuntaan, uuteen kieleen ja uusiin tapoihin. Naiset jäävät yleensä lasten kanssa kotiin pitkäksi aikaa, minkä vuoksi he eivät opi kunnolla suomen kieltä, mikä puolestaan vaikeuttaa heidän sopeutumistaan. Monika-naisten tiloihin äidit voivat tulla lastensa kanssa, ja he voivat osallistua jumppaan, käsitöihin tai kieltenopetukseen.

Teemme myös kriisityötä vaikeissa perhetilanteis­sa. Olen järjestössä suunnittelijana. Valvon erilaisten hankkeiden toteutumista, koulutan ja hoidan kansain­välisiä suhteita.

Pitkän työpäivän jälkeen menen pariksi tunniksi salille rentoutumaan. Minulla on kunto-ohjelma, mut­ta yleensä teen liikkeitä, jotka sillä hetkellä tuntuvat kivoilta. Silloin kuntoilu on myös tehokasta. Aluksi ajan pyörällä ja hölkkään juoksumatolla tunnin ajan. Lueskelen samalla lehtiä. Sen jälkeen teen vatsa- ja selkäliikkeitä. En taaskaan venyttele, vaikka minun pitäisi! Treenin jälkeen olen kuitenkin kuin uudesti syntynyt. Tuntuu hyvältä, että saan tehdä välillä jotain vain oman hyvinvointini eteen.

Tiistai

Töissä joudun enimmäkseen istumaan koneen ja teks­tien äärellä, ja jos päivä alkaa maistua liikaa paperilta, menen juttelemaan asiakkaiden kanssa – niin tänään­kin. On hienoa nähdä, miten eri kulttuureista tulleet naiset tutustuvat vähitellen toisiinsa. Nyt kahvikuppo­sen äärellä istuvat thaimaalainen ja venäläinen kotiäiti.

Illalla laitamme äidin kanssa ruokaa. Katsomme, mitä kaapissa on, ja päätämme sen jälkeen ruokalajin. Tällä kertaa valmistamme kanaa mausteisessa kastik­keessa tumman riisin kera, ja lisäksi meillä on pinaattia ja munakoisoa. Teemme usein keittoja ja muutenkin melko kevyttä ja terveellistä ruokaa. Käytämme paistamiseen öljyä, ja minä syön raejuustoa lähes jokaisella aterialla. Mutta mausteita, niitä pitää olla! Kokkaamme usein synnyinmaani Afganistanin ruokia.

Olen lähdössä seuraavana päivänä työmatkalle Norjaan, joten on mukava syödä vielä yhdessä äidin, isän ja veljeni kanssa. Minulla on hyvin läheinen suhde äitiini. Äiti on usein vierelläni, kun käyn nukkumaan, ja saatan nukahtaa siihen, kun hän juttelee sänkyni laidalla. Ystäväni ihmettelevät, että asun vielä koto­na vanhempieni kanssa, mutta minua perhe auttaa jaksamaan.

Keskiviikko

Aamulla herään aikaisin ja nappaan taksin lentoken­tälle. Osallistun Oslossa seminaariin, jossa käsitellään kunniaväkivaltaa. Paikalla on pohjoismaisten kansa­laisjärjestöjen edustajia, ja mietimme porukalla, mitä voisimme oppia toisiltamme. Ensimmäinen seminaa­ripäivä huipentuu illalliseen kiinalaisessa ravintolassa.

On terapeuttista tavata ihmisiä, jotka tekevät töitä samojen asioiden kanssa kuin minä. Pohjoismaisten kollegojen kanssa on helppo tulla toimeen – kaikilla on samanlainen halu auttaa muita. Meitä yhdistää myös se, että oman elämän asiat ovat kunnossa. Maahan­muuttajatyötä ei oikein pysty tekemään, jos ei itse ole ehjä.

Torstai

Aamulla minulla on aikaa käydä Oslon keskustassa. Norjan hintataso ei juuri houkuttele koluamaan kaup­poja edullisten löytöjen toivossa, mutta jotain pientä olisi hauska viedä kotiin. Ostan pari kivaa puseroa: toinen on mustavalkoinen ja toinen aika keväinen, persikanvärinen. Lisäksi valitsen itselleni kaulahuivin ja pari korua. Vien jokaiselta matkaltani tuliaisia van­hemmilleni ja veljelleni, vaikka saankin aina kuulla, että ei minun tarvitsisi. Tällä kertaa pakkaan isälle ja äidille lahjaksi suklaata ja veljelleni poimin kivan t-paidan.

Ennen kotiinlähtöä lounastan vielä muiden seminaarilaisten kanssa tunnelmallisessa vanhassa hotellissa, jossa charmantisti vanhentunut mies soit­taa pianoa. Kotimatkalla koneessa juttelen mukavan norjalaisen miehen kanssa, joka tekee töitä pankkialal­la. Olen seurallinen ja rupean helposti keskustelemaan ihmisten kanssa.

Perjantai

Työpäivän jälkeen aloitan viikonlopun menemällä salsatunnille. Käyn High Heels -tanssistudiolla, ja siitä kuuluu kiitos Tanssii tähtien kanssa -ohjelmalle. Olen aina pitänyt tanssista, ja tanssahtelin jo lapsena peilin edessä. Kuitenkin vasta ohjelman aikana ymmärsin, kuinka hyvä ja tehokas liikuntamuoto tanssi on. Se tuntuu päästä varpaisiin asti ja on vielä kaiken lisäksi hauskaa.

Pääsen tanssitunnille silloin tällöin, ja koska en käy säännöllisesti, valitsen helpon salsan tai bailatinon. Nyt menen ihanan Susa Mattsonin opetukseen. Susa vetää pitkän lämmittelyn ja sen jälkeen juuri minulle sopivan yksinkertaisen askelsarjan. Tunnin jälkeen vaihdamme kuulumiset.

Lauantai

Päivällä teen pitkän kävelylenkin Käpylässä ja nautin siitä, että ilmassa on selvästi jo kevään tuntua. On kau­nis auringonpaiste, ja Käpylän talot näyttävät erityisen hienoilta tänään. Minulla on muutamia vakioreittejä, joita kävelen. Joskus käytän lenkkiin puoli tuntia, mut­ta saatan kävellä parikin tuntia, ja siinä ajassa ehdin käydä naapurikaupunginosissa kuten Koskelassa ja Maunulassa.

Kävellessä löydän itseni. Saan asiat mielessäni järjestykseen, kun ajattelen niitä.

Illalla minulla on pitkästä aikaa mahdollisuus viettää rauhassa aikaa kavereiden kanssa. Valmistam­me yhdessä suuren kulhollisen herkkusalaattia, johon tulee vihreää salaattia, rucolaa, viinirypäleitä, mari­noituja katkarapuja ja aurinkokuivattuja tomaatteja. Lisäksi meillä on foccacciaa ja tapenadea. Jälkiruoaksi nautimme Marianne-vaahtoa. Tärkeintä on kuitenkin ystävien seura.

Lauantai-iltaisin saatan myös käydä elokuvissa tai konserteissa. Uusista elokuvista haluaisin nähdä aina­kin Kuninkaan puheen ja Social Networkin. Pidän paljon tositarinoihin perustuvista leffoista, mutta hyvät draamat ylipäätään ovat kiinnostavia. Vain toiminta- ja kauhuelokuvat jätän väliin.

Sunnuntai

Sunnuntai on tällä kertaa omistettu täydelliselle levolle. Käyn kaupassa ja ostan herkkuja: lakritsia ja salmiakkia.

Löhöilen sohvalla ja katson viikon aikana tallen­netut Ajankohtaisen kakkosen ja Pressiklubin. Katson yleensä ajankohtaisia ohjelmia, mutta usein vasta viikonloppuna, sillä viikolla en ehdi.

Mielelläni lukisin enemmän, mutta aikani ei riitä. Opiskelen työn ohella yhteisöpedagogiksi, ja tenttikir­jat työllistävät minua. Romaaneista luin viimeksi Anja Snellmanin Parvekejumalat, ja pidin siitä kovasti.

Toimettomana olosta pitää nauttia silloin kun voi. Huomisesta maanantaista on tulossa kiireinen mutta mielenkiintoinen päivä. Saamme toimistollemme vie­raiksi Ruotsin EU-komissaarin Cecilia Malmströmin ja maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thorsin.

Teksti Nasima Razmyar Kuvitus Anu Nieminen

Avainsanat: Afganistan, Astrid Thors, Cecilia Malmström, High heels -tanssistudio, Monika-naisten liitto, Nasima Razmyar, Verkkaviikko