Blogi: Oikeat eväät puistozumbaan

01.06.2011

Bloggaaja Liisa Saarinen tekee havaintoja päivittäisillä vaunulenkeillä ja yrittää löytää mahdollisuuksia liikuntaan kodista ja kodin läheltä. Liisa on siviiliammatiltaan Sportin toimitussihteeri ja koulutukseltaan liikunnanopettaja

Oikeat eväät puistozumbaan

Nurmikko puskee jo sen verran vahvana meidän kulmilla, että puistojumppaajalauma pääsee tallomaan ruohoa sydämensä kyllyydestä. Jumpat alkoivat viime viikolla, mutta vasta nyt kun ilmat lämpenivät kesäisiksi, muistin tämän lähiliikuntavaihtoehdon. Nytkin piti mennä kuntosalille tai uimaan halliin, mutta lapsenhoito ei järjestynyt, ja piti keksiä tilalle jotain aktiviteettia, johon voi ottaa lapsen mukaan. Puistojumppa oli hyvä valinta, sillä kesäilta oli liian kaunis sisällä hukattavaksi.

Puistojumpassa lapsen läsnäolosta oli tuskin kellekään haittaa. Laitoimme leirin (viltti, lelut, rusinat, pillimehu) pystyyn hyvän matkaa jumppaajalauman taakse ja vielä sivuun, jotta emme varmasti olisi kenenkään tiellä. En ollut ainoa, joka oli tullut jälkikasvun kera. Mukana myös vähän isompia lapsia, jotka viihtyivät futista pelaten ja makkaravoileipiä napostellen sillä välin kuin äidit treenasivat.

Ohjelmassa oli zumbaa, mikä sopi puisto-olosuhteisiin tosi hyvin. Rentoa menoa, eikä lainkaan hieman kostealla nurmikolla kieriskelyä. Tosin ympärimenot ja nopeat askellukset eivät sujuneet ainakaan itseltäni kovin tyylikkäästi, kun lenkkarit tökkivät ruohikossa kömpelömmin kuin aerobickengät parketilla.

Puolessa välissä tuntia huomasin, että lapsi oli lorotellut mehutetran sisällön housuilleen, jotka olivat litimärät. Vaikka ilta oli lämmin, oli pakko suunnata kotiin kuivattelemaan. Tuntui kuin olisi pitänyt lähteä hyvistä bileistä kesken pois. Ensi kerralla tiivis nokkamuki eväsreppuun!

Avainsanat: Liisa Saarinen, puistojumppa, Puistozumpz, Vaunulenkki