Minna Parikan verkkaviikko

27.07.2011

Kenkäsuunnittelija Minna Parikka haki hikeä rullaluisteludiscosta ja kickboxingista. ” Juon päivän aikana litroittain vihreää teetä, joka on maustettu inkiväärillä.”

 Hyvät bileet mielessä

 Maanantai

Herään Lontoon-kodissani jo klo 4.30, sillä läh­den Espanjaan Alicanteen tapaamaan kenkieni valmistajia ja seuraamaan uuden tuotannon edistymistä. Lentokentällä nappaan aamupalaksi kolmioleivän ja hedelmiä.

Kenkien suunnittelu ja valmistus on monimutkaisempi ala kuin vaatebisnes. Kenkien tekemisessä on paljon eri vaiheita, ja joudun käymään usein Espanjassa katsomassa, että asiat etenevät niin kuin niiden kuuluu. Päivässä on monta uuvuttavaa ja hankalaa tapaamista. Eteläeurooppalaisilla on erilainen mentaliteet­ti kuin pohjois-eurooppalaisilla. Espanjalaiset eivät pidä yhtä tiukasti sovituista asioista kiinni kuin mihin olen Suomessa tottunut.

Päätin jo 15-vuotiaana, että ryhdyn kenkäsuunnittelijaksi. Syksyllä tulee ku­luneeksi viisi vuotta siitä, kun lanseera­sin ensimmäisen mallistoni. Olen hyvin iloinen siitä, että saan olla unelmieni ammatissa. Joskus tosin tuntuu vähän epätodel­liselta, kun kuulen, että sellaiset tähdet kuin Paloma Faith ja Beth Ditto ovat pitäneet suunnittelemiani kenkiä tai laukkuja. Aika huimaa on myös se, että sain suunnitella Lady Gagalle virallisen tuplaplatinapalkinnon, kun hänen The Fame Monster -levyään oli myyty kaksi miljoonaa.

Lounaalla käyn ravintolassa kenkätehtaan lähellä. Valitsen meren antimia, jotka ovatkin lempiruokaani. Rakastan kampasimpukoita ja calamareja.

Pitkän päivän jälkeen palaan illalla Lontooseen. Illalliseksi syön Alicanten kentältä ostetun hedelmäsalaatin. Nukkumaan pääsen vasta aamuyöstä. On iha­na kaatua omaan sänkyyn.

Tiistai

Herään kymmenen aikaan ja ryhdyn heti aamiaisen jälkeen töihin. Tällä kertaa työskentelen kotona, mutta ideointivaiheessa lähden mielelläni kaupungille johonkin kahvilaan tai puistoon. Olen huomannut, että paikanvaihto rikastuttaa ajatuksia ja lisää inspiraatiota.

Kun suunnittelen, piirrän paperille pieniä suher­ruksia, joissa makustelen erilaisia muotoja, värejä ja materiaaleja. Kun olen saanut ajatuksen kaikista nois­ta kolmesta, ryhdyn etsimään ja valitsemaan kengän osia, komponentteja, eli pohjaa, nahkaa, korkoa ja niin edelleen. Tässä vaiheessa ajatus lopullisesta mallista kiteytyy mielessäni, ja teen vielä viimeiset piirus­tukset. Alkuperäisideaan on saattanut tulla pieniä muutoksia.

Juon päivän aikana litroittain inkiväärillä maus­tettua vihreää teetä. Lounaaksi teen salaatin, jossa on avokadoa ja katkarapuja. Jälkiruoaksi otan tripla-suklaacookien. Olen heikkona makeaan!

Illalla näen teatterissa Shoes-musikaalin, joka nimensä mukaan kertoo kengistä ja kenkähulluudesta. Se on camp-henkinen juttu, ja nauran kippurassa ta­valle, jolla ihmisten omituisuudet tuodaan siinä esille.

Musikaalin jälkeen menen vielä jazztanssitunnille, jossa on hauska irrotella ja keikuttaa lanteita.

Keskiviikko

Käyn kaupassa ja ostan valmista hummusta eli kikher­netahnaa, johon olen koukussa. Dippaan hummuk­seen kasviksia ja laitan sitä paahtoleivän päällä.

Koko päivän keskityn työhön, mutta illalla pääsen katsomaan The Most Incredible Thing -balettia Sadler’s Wellsiin. Sen koreografian on tehnyt Javier de Frutos ja musiikin säveltänyt The Pet Shop Boys. Modernissa baletissa on yhdistetty hienosti kehon liike, musiikki, lavasteet ja videoklipit.

Olen vastikään muuttanut Lontooseen muutamaksi kuukaudeksi ja olen tosi innoissani siitä. Viikkoni ovat vaihtelevia, eikä työssäni tai vapaa-ajassani ole rutiine­ja. Nautin erityisen paljon siitä, että pääsen halutessani katsomaan maailman parasta tanssia ja musiikkiteatteria sekä kiinnostavimpia museoita.

Torstai

Syön aamiaiseksi mysliä, jogurttia ja hedelmiä. Sitten aloitan työt ja syvennyn uuteen freelance-projektiin, joka minulta on tilattu. Siinä saan suunnitella aivan toisenlaisia esineitä kuin kenkiä tai laukkuja.

Lontoo sopii kiireisille ihmisille, sillä täällä on tosi paljon harrastuspaikkoja, joissa ei tarvitse käydä joka viikko. Minäkin matkustan paljon enkä voi siksi ottaa ohjelmaani mitään sellaista, mikä on sidottu tiettyyn kellonaikaan. Tänään valitsen kickboxingia. Harrastin taekwondoa aktiivisesti teini-ikäisestä 19-vuotiaaksi saakka. Nykyisin käyn kickboxingissa lähinnä hak­kaamassa säkkiä: se tekee hyvää, kun on istunut koko päivän paikallaan pöydän ääressä.

Liikunnan pitää olla nopeatempoista; siinä pitää nousta kunnon hiki ja sen jälkeen pitää tuntua, että on todella tehnyt jotain. En halua haaskata aikaani laahaa­viin lajeihin, joissa katsoisin jatkuvasti kelloa.

Perjantai

Lähden heti aamiaisen jälkeen Victoria ja Albert -mu­seoon hakemaan inspiraatiota freelance-projektiin. Kiertelen katsomassa erityisesti ruokailuun liittyvää esineistöä. Syön museon kauniissa ja historiallisessa kahvilassa lounaaksi salaattia ja juureksia. Illalla menen ystävä­ni kanssa rullaluisteludiskoon. En olekaan koskaan aikaisemmin luistellut 70-luvun luistimilla. Musiikki­na soi 70-luvun disco, ja siellä on mahtava meininki. Luistelen hiki päässä ja keskityn, että en kaatuisi. Discoilemme rullilla peräti neljä tuntia!

Lauantai

Suuri mustelma polvessani muistuttaa edellisillasta…

Suuntaan Portobello Marketin alueelle hakemaan fiilistä ja katselemaan antiikkiliikkeitä. Syön persialai­sessa ravintolassa lounaaksi lammasta.

Iltapäivällä menen ensimmäistä kertaa elämässäni zen-meditaatioon. Meditaatiokeskuksen buddhalais­munkit selittävät, missä asennossa kannattaa istua ja minkälaisia ajatuksia meditaation aikana on odotetta­vissa. Kun yritän kysyä lisää, munkit sanovat vain, että jokainen istuu ja meditoi omissa oloissaan.

Ensimmäiset 25 minuuttia tuijotan seinää ja annan ajatusten tulla ja mennä, vaikka se koetteleekin kärsivällisyyttäni. Ajatukseni alkavat harhailla vieressäni istuvaan mieheen, joka nukahtelee lootusasennossa vähän väliä. Viimeiset 35 minuuttia ovat pelkkää tus­kaa, ja tunnen oloni todella epämiellyttäväksi. Kesken kaiken suonenvetokin iskee jalkaani.

Minun on vaikea olla pitkiä aikoja tekemättä mi­tään, joten tämä on suuri haaste. Ehkä minun täytyy tulla tänne joskus uudestaan.

Illalla lähden tyttöporukalla ulos ravintolakierrokselle Itä-Lontooseen. Etsimme hyviä bileitä, jotta pääsemme pitämään hauskaa. Pidän paikoista, joissa on tanssittavaa elektropoppia ja joissa on rento meininki. ”Lihatiskit” kierrän kaukaa. Tämä ilta ei ole aivan napakymppi, mutta saamme tanssia, ja se on pääasia.

Sunnuntai

Sunnuntaikävelyllä löydän ihanan luomukaupan. Lihojen ja vihannesten lisäksi jopa hygieniatarvikkeet ovat luomua, ja ne maksavat melkein saman verran kuin luomuttomat tuotteet Suomessa. Taivaallista! Päätän ehtiä tänne kerran viikossa isoille ostoksille.

Olin 15 vuoden ajan kasvisyöjä, mutta minua väsytti jatkuvasti ja anemia uhkasi, joten aloin syödä myös pihvejä. Silloin kun syön lihaa, sen pitää olla todella hyvää pihviä tai lammasta. Äitini on aina laittanut kotona kaikki ruuat itse. Edes vauvana minulle ei ole syötetty valmisruokaa. Kroppani on tottunut terveelli­seen ja kevyeen ravintoon.

Lontoo on tänään kauneimmillaan. Mielipaikkojani ovat Länsi-Lontoon puistot, Portobellon sivukadut ja Itä-Lontoon baarit. Nyt aurinko paistaa, ja on 17 astet­ta lämmintä. Puut ovat täynnä valkoisia, pinkkejä ja keltaisia kukkia.

Avainsanat: Kenkäsuunnittelija, kickboxing, Minna Parikka, rullaluisteludisco, Verkkaviikko