Blogi: Joulu kasarmilla

05.01.2012

Saara Takku on 19-vuotias insinööriopiskelija. Hän harrastaa metsästys- ja koiraurheilua hyperaktiivisen paimenkoiran kanssa. Heinäkuussa Saara aloitti armeijassa. Riittääkö urheilullisen mimmin kunto alokkaalle?

Joulu kasarmilla

Lääkintämiehinä meillä on tehtävänämme pitää varuskuntasairaala aina auki ja hoitovalmiudessa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yksi lääkintämiesryhmä on aina majoittuneena sairaalaan pitäen siellä silmällä osastopotilaita ja valmiina huolehtimaan lääkärien työajan ulkopuolella tulevista potilaista. Ryhmiä on neljä, joten jokainen lääkintämies joutuu olemaan yhden viikonlopun kuukaudessa päivystämässä varuskuntasairaalassa. Omalle ryhmälleni osui päivystettäväksi jouluviikonloppu.

Poikkeavasti emme kuitenkaan hoitaneet päivystystämme varuskuntasairaalassa vaan meidät siirrettiin raskaaseen raketinheitinpatteriin, jotta emme jäisi paitsi joulunajan ohjelmasta. Yksikkö oli koristeltu joulutunnelmiin ja sinne oli joulua edeltävänä maanantaina haettu joulukuusi, kuten kaikkiin muihinkin yksiköihin. Yksikön päivystäjä toi tunnelmaan oman säväyksensä istumalla tonttulakki päässä pöytänsä takana.

Joulu kului hieman tylsissä merkeissä, sillä ainoa ohjelmamme olivat ruokailut. Jouluaaton ateria olikin kyllä odotuksen arvoinen. Ohjelmassa oli yhteislaulua, jouluevankeliumi ja jopa joulupukin vierailu. Joulupukki herätti hieman hilpeyttä, kun takin alta vilkkuivat puolustusvoimien kumisaappaat ja housut mallia M05. Saimme lahjojakin. Sotilaskoti oli lahjoittanut joulupukin jaettavaksi jokaiselle kiinniolovuoron taistelijalle lahjapussin, josta paljastui pari suklaapatukkaa ja pillimehu. Mutta olihan sekin parempi kuin ei mitään.

Jouluateriakin oli hieno. Se sisälsi kaikki perinteiset ruuat kinkusta laatikoihin. Iloisena yllätyksenä tuli, että laatikot oli itse tehty, eikä ostettu valmiina Saarioisilta, kuten etukäteen arvelimme. Kasvisruokavalio sen sijaan herätti hilpeyttä, kun vegaaneille oli valmistettu kalkkunaa. Toivon todella, että kasvissyöjiä ei ollut joukossa montaa, sillä söin heidän kalkkunansa ajatellessani että he eivät välttämättä itse osanneet arvostaa kyseistä liharuokaa.

Jälkiruuaksi saimme luumurahkaa sekä kahvia. Tarjolla oli myös pipareita, tietenkin, ja suomileijonakuvioituja konvehteja. Myös joulusuklaata oli runsaasti kaikkialla, ja niitä syötiinkin koko pyhien ajan joka aterialla, koska niitä oli ilmeisesti hankittu liikaa.

Iltapala meille tarjoiltiin yksikköön, ja sekin oli joulun kunniaksi runsas. Joku ahkera muonituskeskuksen täti oli leiponut valtavat määrät nisu-ukkoja, kun niitä riitti jokaiselle oma, nälkäisemmille kaksi. Tämän lisäksi oli tarjolla patonkeja ja meetvurstia, joten nälkä ei päässyt yllättämään.

Myös joulusauna oli kokemisen arvoinen. Saunamajurimme kertoi meille, että kahdesti vuodessa saunassamme on lupa käyttää vihtaa, jouluna ja juhannuksena. Meitä oli kiinniolossa kaksi naista, ja kun toinen jätti joulusaunan välistä, sain koko toisen puolen saunaa kokonaan itselleni. Mikäs minulla siinä oli ollessa, vihdan ja eukalyptus-tuoksuisten löylyjen seurassa. Rannassakin kävin tutkailemassa ”avantoa”, mutta totesin että jätän kuitenkin väliin, oli se sen verran kylmää. Muutama sotilaspoliisi siellä kyllä kävi polskimassa, ne hullut.

Päivystys oli varmaankin helpoin jonka olen tähän mennessä kokenut. Potilaita oli kaksi, toinen tarvitsi laastarin sormeensa ja toinen tuli vain kysymään teippiä, jotta voisivat askarrella keilapallon. Tällaista omaa kivaa olikin raketinheitinpatterin pojilla paljon, sillä joulunpyhät olivat tosiaan melko tylsiä. Päiviämme järkytti muun muassa M05-kuvioinen munamies ja käytävää päästä päähän rullaileva toimistotuoli. Kuulin myös villiä huhua, että kyseisistä sekoiluista kuvatut videot ovat nähtävillä jossain päin internettiä, mutta oman mielenterveyteni nimissä jätän ne etsimättä.

Avainsanat: Inttimimmi, Joulu kasarmilla, Saara Takku