Fysioterapeutti Tiina Lahtinen-Suopanki

19.05.2010

Lasten asialla

Tiina Lahtinen-Suopankista, 52, piti tulla jumppamaikka tai lääkäri.

– Nyt olen siltä väliltä, Vuoden 2010 fysioterapeutti sanoo.

Siihen välille mahtuu paljon: potilastyötä, tutkimusta ja opetusta. Lahtinen-Suopanki muun muassa täydennyskouluttaa lääkäreitä ja fysioterapeutteja sekä hoitaa ja kon­sultoi Ortonissa kipupotilaita. Hän toimii myös asiantuntijana EU-pro­jektissa, jonka tavoitteena on ehkäis­tä lasten ja nuorten selkäkipuja.

Lahtinen-Suopanki pelkää, että ellei kodeissa ja kouluissa aktivoiduta nopeasti, kasvava sukupolvi on tup­lasti kömpelömpi, heikompi ja passii­visempi kuin vanhempansa.

Sportgurun 5 ohjetta

Vanhemmat ovat esimerkkejä hyvässä ja pahassa

On lapsia, jotka eivät pääse kyykystä ylös. Heitä voi kutsua babysitter-sukupolveksi, joka ei ole saanut pyöriä it­sekseen lattialla. Perheen oma kulttuuri vaikuttaa niin ruokailutottumuksiin kuin liikkumiseen. Lapsen on esimerkiksi hyvä oppia, että kirjastoon tai lähellä asuvien kavereiden luokse voi kävellä. Yhdessä tehdessä myös oppii tun­temaan lapsensa. Lähtekää kävelylle, niin lapsi kertoo asioita, jotka eivät kotona ruokapöydän ääressä tule esille.

Ponnistelu ei ole vaarallista

Jotkut lapset eivät ole koskaan hikoil­leet. Reipas liikkuminen olisi kuitenkin tärkeää, sillä kaikki ennen murrosikää harrastettu lii­kunta luo pohjan terveelle elämälle. Esimerkik­si hyvä kestävyyskunto lapsena suojaa sydän-ja verisuonitaudeilta aikuisena. Hengästyä pitää ainakin kerran päivässä. Lisäksi se, että oppii tuntemaan omia fyysisiä rajojaan, auttaa voittamaan myös henkisiä vaikeuksia eli uskal­taa ponnistaa muuallakin kuin hyppypaikalla.

Onko lapsen vatsassa vekkejä?

Lapsen tai nuoren vatsamakkarat ovat merkki siitä, että arkiliikuntaa on liian vähän ja ruokailutottumukset ovat väärät. Vaikka har­rastaminen on lisääntynyt, on arkiliikunta jää­nyt pois. Monilla urheiluseuroissakin liikkuvilla nuorilla on tämän takia kehno kunto. Lapsen pitäisi liikkua päivittäin yhteensä pari tuntia, mutta kokonaisuus voi kertyä vaikka kymme­nen minuutin pätkistä.

Aivotoiminta pa­ranee 22 prosenttia

Tutkittu juttu on, että liikunta helpottaa ongelmien ratkaisua. Liikunnan arvosana korreloi ma­tematiikan ja äidinkielen arvosanoi­hin, ja huono motoriikka on yhtey­dessä oppimishäiriöihin. Aivotutkijat itse ovat innokkaita treenaajia: se ei tarkoita, että he olisivat liikuntahulluja, vaan he jos ketkä tietävät, miten liikunta aktivoi aivoja.

Mars, ajoissa sänkyyn!

Koko kasvuiän minimiaika unille on 9–10 tuntia yössä. Liian vähäinen nukku­minen lisää tulehdusvälittäjäaineiden määrää elimistössä, joten jatkuvassa uupumustilassa taudit tarttuvat tavallista herkemmin. Uni jär­jestää tietoa ja on olennaisen tärkeää oppimis­kyvylle. Nukkuma-aika myös kulkee käsi kädessä päänsäryn ja selkäkipujen kanssa. Lukiolaisista peräti 85 prosenttia syö päänsärkylääkkeitä.

Teksti Ulla-Maija Paavilainen Kuva Liisa Takala

Avainsanat: Sportguru, Tiina Lahtinen-Suopanki, Vuoden fysioterapeutti